Yksinluistelu on taitolaji, jossa lajin kilpailutoimintaan tähtäävät aloittavat säännöllisen lajiharjoittelun nuorina. Yksinluistelu vaatii nuorelta paljon: taidot vaativat kertyäkseen pitkää harrastamista ja kurinalaisuutta harjoittelussa. Vastineeksi taitoluistelu kuitenkin antaa paljon muutakin kuin puhdasta lajiosaamista: nuori pääsee mukaan musiikin, rytmin ja tanssin maailmaan, oppii hallitsemaan oman kehonsa, saa mielenkiintoisia esiintymismahdollisuuksia.
Yksinluisteluelementit:
Perusluistelutaito on taitoluistelun tärkeimpiä osa-alueita. Perusluistelu koostuu kaarista, käännöksistä, askeleista ja liu’uista.
Piruetit jaetaan perusasennon mukaan seisoma-, istuma- ja vaakapiruettiin sekä näiden erilaisiin asentovariaatioihin. Eri perusasentoja yhdistämällä tulee monipuolisia yhdistelmäpiruetteja. Lisäksi on hypyllä lähteviä piruetteja, mitä kutsutaan hyppypirueteiksi.
Hypyt ovat tärkeä ja teknisesti vaikea osa luistelua. Hyppyjä ovat:
Hypyt aloitetaan harjoittelemalla aluksi yksöishyppy, missä ilmalennon aikana tehdään yksi kierros. Taidoissa voi aina edetä kaksoishyppyihin, kolmois- ja jopa neloshyppyihin.
Kilpaileminen aloitetaan yksinluistelussa nuorena ja ensimmäiset kilpailut ovat seura- ja aluetasolla. Sarjat, joissa järjestetään kansallisia valinta- ja loppukilpailuja kuuluvat STLL:n viralliseen kilpailujärjestelmään. Näitä sarjoja ovat mm. debytantit, SM-noviisit, juniorit, SM-juniorit, seniorit, SM-seniorit.
STLL:n julkaisema taitoluistelijan urapolku pdf.
YL-SANASTOA